Post by Jannica on Nov 30, 2017 18:11:15 GMT
Tunturisopuli "Sopuli"
© suba
Suomenhevosori, tprt 157cm, s. 23.03.2016 Suomessa (11v), maahantuoja VRL-12948, kasv. Lotta Katajisto, om. Jannica VRL-04799
Koul.taso heB/120cm, estepainotteinen
- 53 erj sijoitusta (tulevat lopulliselle sivulle näkyviin)
Jälkeläiset
07.07.16 o. Huvitutin Drontti (e. Vilijaana)
KTK-II 6/17
Pr. 63%
First Champion 69,444%
Tunturisopuli on raamikas ja vahva suomenhevosori, jolla on aika tyypillinen suomalaisen luonne. Ori on perusluonteeltaan hyvin sympaattinen ja leppoisa, mutta kuitenkin myös itsepäisyyttä ja omaa tahtoa herrasta löytyy. Tietyiltä osin Sakke on suorastaan ruunamainen, mutta kyllä se osaa kuin osaakin jopa hiukan höristä ohi kulkeville hemaiseville tammoille... Ehdoton hyvä puoli orissa on sen selväpäisyys ja stressinsietokyky, se ei turhia hermoile tai hötkyile vaan osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa rauhallisesti. Ruoan perään Sakke kyllä on ja se näkyy niin ulkomuodossa kuin käytöksessäkin.
Hoidettaessa Sakke käyttäytyy useimmiten ihan asiallisesti, joskin osaa kyllä myös joissakin asioissa olla hiukan vastahankainen. Taluttaessa sen kanssa saa olla tarkkana, sillä herkuille persona hevosena se ei vain aina yksinkertaisesti voi vastustaa maasta pilkistävän tuoreen ruohon herkullista tuoksua ja mikäli taluttaja ei ole hereillä, voi ori yrittää ryysätä syömään. Kantapäitään saa myöskin hiukan katsoa, sillä Sakke ei aina jaksa vaivautua katsomaan minne astuu - vaikka sitten taluttajan jaloille. Etenkin laitumelle vietäessä ori yrittää joskus ryysätä hoitajasta välittämättä eteenpäin... Muuten Sakke on pitkälti oikein leppoisa käsiteltävä. No, kavioiden putsaus voi olla rasittavaa, herra kun ei aina oikein jaksaisi millään pidellä jalkojaan itse ylhäällä tai edes seistä kunnolla, jolloin hoitajaan on mukava nojata koko painollaan tukea ottaen... Näitä pikkuvikoja lukuunottamatta ori on oikein sympaattinen persoona, joka tykkää kovasti huomiosta ja hellyydenosoituksista.
Ratsastettaessa Sakke on varsinkin aina alkuun aika raskas ja se vaatiikin kunnon eteenpäin ratsastamista ja taivuttelua vertyäkseen ja ollakseen kevyempi. Yleisesti ottaen ori on yhteistyökykyinen ja rehti ratsu, mutta osaa se toisaalta painaa ratsastajan kädelle, mikäli sen selkään meinaa jäädä "matkustamaan", eikä muista aktiivisesti ratsastaa sitä. Tämän hevosen kanssa saa siis tehdä aika paljon töitä kunnollisen eteenpäinpyrkivyyden ja keveyden eteen - vaikka ei ori ylipäätään ole mikään kovin "kevyt ratsu". Saken kanssa saa huoletta käyttää vähän voimakkaampia otteita. Ahkera ratsastaja kuitenkin palkitaan ja hevosesta löytyy yllättävän hyvää liikettä, kun sen vain ensin saa liikkumaan kunnolla. Kouluratsuna Sakke on yllättävän kyvykäs, kun selässä vain on taitava ratsastaja. Vaikka orista ei aina ensinäkemältä uskoisi, se kyllä hallitsee kauniit ravilisäykset sekä avo- ja sulkutaivutukset. Esteradoilla haasteena on vauhdin ylläpitäminen, ori kun ei ole mikään varsinainen aikaratsastushevonen, tosin isohkoista ja matkaavoittavista liikkeistä on hyötyä. Ehdoton vahvuus on kuitenkin orin suoritusvarmuus ja rohkeus hypätessä, se ei pelkää erikoisempiakaan testeitä ja on muutenkin melko varma hyppääjä. Sakke ei juurikaan kiellä ja tiputuksiakin tulee lähinnä silloin, jos ratsastaja ei ole itse tarpeeksi hereillä. Maastoilu on orin kanssa joskus hermojaraastavaa; se kun mielellään nappailisi joka puskasta makupaloja ja siinä sivussa joskus unohtaa katsoa eteensä ja saattaa vähän kompuroidakin. Reippaammassa vauhdissa tosin onkin sitten mukavaa nauttia orin tasaisesta menosta.
Kilpailuissa Sakke on hyvin mutkaton ja helppo, se ei jännitä uusiakaan paikkoja tai tilanteita - varsinkaan jos turvan edessä on hiukan heinää... Lastauksessa ori voi kylläkin yrittää heittäytyä itsepäiseksi (ihan vain huvikseen, ei se kuljetusautoa nimittäin pelkää), mutta kun vähän houkuttelee heinäkasan avulla, niin yleensä ori hyvin nopeasti tyytyy astelemaan kiltisti traileriin. Tiettyä valppautta kotioloihin verrattuna on kuitenkin orissa havaittavissa kisapaikoilla, erityisesti kun päästään verryttelemään. Mutta tämä on pikemminkin eduksi, sillä ori on usein hiukan vireämpi ja eteenpäinpyrkivämpi kisatilanteessa kuin kotikentällä, ja siksi se tarvitseekin kilpailuissa selkäänsä osaavamman ja topakamman ratsastajan.
© VRL-12948
i. Elämän Roihu tprt 161
e. Kaislahilla vrt 152
ii. Tuulensieppaaja rt 163
ie. Luonnoton Karpalo rt 160
ei. Syyllinen Sielu rtkm 156
ee. Hortensia rt 159
iii. Tulevaisuuden Tuomittu
iie. Hiisitär
iei. Heinäkenkä
iee. Karpalonpunainen
eii. Synnin Sattuma
eie. Jamira
eei. Kerberos
eee. Kanerva
i. Elämän Roihu on Saken tavoin Lotta Katajiston kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuorena Ekistä kaavailtiin esteratsua sen ollessa niin kapasiteetikas hyppääjä, parhaimmillaan se suoriutui 120cm radasta puhtaasti. Ahkera kilpaileminen sai kuitenkin jo pian orin jalat oireilemaan ja siksi hyppääjän unelmat saivat jäädä. Tämän jälkeen Ekillä alettiin kilpailemaan muiden lajien parissa, pääasiassa kouluratsastusta ja valjakkoajoja helpoissa luokissa. Kyseisistä lajeista Eki kahmikin kymmenen vuoden aikana melkoisen saaliin sijoituksia. Elämän Roihu oli väritykseltään tummanåunarautias kera 161 senttimetrin säkäkorkeuden. Pojan rakenteessa ei kauheasti ollut kehumista vaikka Eki muutoin söpö olikin, takakorkeus ja lyhyt kaula tekivät siitä astetta oudomman näköisen. Luonteeltaan Eki oli hyvin tarmokas ja ihmisille erittäin mukava ja siksi se soveltuikin hyvin kilpakäyttöön. Jälkeläisiä Eki on saanut kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt mukavaa luonnettaan ja potentiaalia erityisesti esteille.
ii. Tuulensieppaaja oli hieman hankalampi ja rauhattomampi suomenhevosori, se kyllä loi jokaiseen hetkeen jännitystä hoitajalleen. Yleispainotteinen Sierra oli nuorempana aktiivisessa kilpakäytössä, sillä kilpailtiin niin koulu-, este- kuin myös kenttäkilpailuissa. Menestystä Sierra niitti eniten kouluratsastuksessa, jossa sillä kilpailtiin peräti vaativa b luokissa asti. Ratsastuskilpailujen ohella Sierraa nähtiin myös jonkin verran näyttelykehissä, joissa se myös menestyi sopusuhtaisen ja upean rakenteensa vuoksi hyvin. Väritykseltään Sierra oli komea ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi huimat 163 senttiä. Mahtavan kouluradoilla menestyksen myötä Sierra oli aikoinaan erittäin tunnettu ja haluttu jalostusori, ja siitä kertoo sen useat kymmenet jälkeläiset. Sierran jälkeläiset ovat pärjänneet isänsä tavoin kilparadoilla hienosti ja osa on myös menestynyt näyttelykehissäkin. Tuulensieppaaja oli koko elämänsä kasvattajansa siskon omistuksessa, kunnes 24 vuotiaana ori pääsi laukkailemaan vihreimmille laitumille vanhuuden oireiden vuoksi.
ie. Luonnoton Karpalo oli Susanna Holopaisen kasvattama suomenhevostamma, joka oli koko pitkän elämänsä harrasteratsun virassa eri lapsiperheillä. Karkki oli luonteeltaan mitä ihanteellisin, se oli hyvin rauhallinen ja ihmisrakas hevonen, ja näin soveltui myös aloittelijoiden käsiin. Sen yritteliäs luonne mahdollisti monen lapsen oppimisen ratsastuksen saloihin. Kouluratsastuksessa se taittoi helppo b luokan ja rataesteillä kipusi puhtaasti 90 senttiin asti. Paikallisissa ratsastuskoulujen pikkukilpailuista Karkkia nähtiin lasten kanssa jonkin verran, mutta suurempaa menestystä tamma ei radoilla niittänyt. Hyvärakenteinen Karkki oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omasi noin 160 senttiä. Myöhemmällä iällä Karkkia käytettiin kolme kertaa siitokseen saaden kolme hienoa orijälkeläistä. Jälkeläisilleen Karkki periytti upeita liikkeitään, joita kilparadoilla on myöhemmin saatu ihailla. 26 vuotiaana Karkin ikä alkoi jo painaa ja siksi tamma päästettiin kesällä kivuista omalla kotilaitumellaan.
e. Kaislahilla on oikein mukavaluontoinen vanha suomenhevostamma, jolla on takanaan melkoisen paljon seikkailuja. Hilla vaihteli etenkin nuoremalla iällä tiuhaan tahtiin kotia, kukaan kun ei tuntunut saavan siihen kontaktia eikä se tuntunut olevaan kenenkään oma hevonen. Vasta 11-vuotiaana tamma löysi itselleen päättäväisen omistajan, joka lähti kouluttamaan tammasta kilparatsua. Hilla omasi hyvin potentiaalia koulu- ja esteratsastukseen, joiden parissa se myöhemmin kilpailikin helppo a ja 100cm tasoilla. Toisissa estekilpailuissaan Hillan jalka kuitenkin alkoi jo reistailemaan ja tästä alkoikin melkoinen leikkauksien pyörre. Tamman useampaa jalkaa leikattiin moneen otteeseen ja siksi sitä jouduttiin paljon myös kuntouttamaan. 16 vuoden ikäisenä Hilla pääsi jälleen kilpailemaan ja sen jälkeen saikin melkoisen paljon mainetta ja kunniaa voittaessaan useita tärkeitä kilpailuja. Tällä vaaleanrautiaalla tähtipäällä säkäkorkeutta on 152 senttiä, että mikään kovin suuri suomenhevonen Hilla ei ole. Kilpauransa jälkeen Hilla sai kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, ori- ja tammavarsan. Hillan jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla samoilla tasoilla kuin emänsä. Nyttemmin tamma viettelee ansaittuja eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.
ei. Syyllinen Sielu oli hyvin tulinen ja rauhaton ori, joka vaati melkoisen topakkaa ja varmaotteista käsittelyä pysyäkseen hoitajansa hallinnassa. Koska Sisulla on ravisuku, kaavailtiin myös siitä alunperin menestyvää juoksijaa. Laukkaherkkyytensä vuoksi orista ei kuitenkaan siihen hommaan ollut ja siksi siitä lähdettiin kouluttamaan ratsua. Ratsuna Sisu oli tarmokas mutta erittäin vaativa, eikä sitä missään nimessä ollut helppo kouluttaa. Hiljalleen Sisu alkoi kuitenkin päästä jyvälle ratsunhommasta ja niin se saatiin koulutettua helppo a tasolle saakka. Kyseisen luokan parissa sillä starttailtiin kilpailuissa melkoisen tiheään tahtiin ja kohtuullisen hyviä prosenttejä Sisu keräsikin. Mitään suurempaa menestystä se ei kuitenkaan kilparadoilla koskaan kerännyt. Sisu oli väritykseltään rautiaankimo ja säkäkorkeutta sillä oli noin 156 senttiä. Jalostukseen Sisua käytettiin vanhemmalla iällä muutamaan otteeseen ja hienoja jälkeläisiä ori jättikin jälkeensä. 21 vuoden iässä Sisu loukkasi jalkansa niin pahasti, että sen parhaaksi nähtiin laittaa poika laukkailemaan hevosten taivaaseen.
ee. Hortensia oli kaunis rautias suomenhevostamma, joka omasi säkäkorkeutta noin 159 senttiä. Hortensia eli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, joka kilpailutti sitä vähän jokaisen lajin parissa sekä käytti jalostukseen. Mukavaluontoinen tamma oli ratsastettaessa erittäin nöyrä ja yhteistyökykyinen, ja se näkyi hyvin myös kilparadoilla ja sitä myöten menestyksessä. Kouluratsastuksessa Hortensia taittoi luokat helppo a tasolle saakka ja rataesteillä sillä kilpailtiin 100cm luokkia korkeimmillaan. Myös näyttelyissä Hortensia pyörähti muutamaan otteeseen, menestystä hienon rakenteen ansiosta tulikin muutaman bis-sijoituksen verran. Mikään kisatykki Hortensia ei kuitenkaan ollut, sillä kilpailtiin lajissa kuin lajissa rauhalliseen tahtiin sen mukaan mitä tamman terveys siihen mahdollisuuden antoi. Jälkeläisiä Hortensia sai elämänsä aikana viisi kappaletta, kolme tammaa ja kaksi oria. Jokainen Hortensian jälkeläisistä pääsi ainakin muutamaan otteeseen starttaamaan kilparadoilla ja tekemään tuloksia este- ja koulukilpailuissa. Tamma lopetettiin 23 vuotiaana pitkään vaivanneeseen jalkavikaan.
© VRL-12948
ERJ Cup sijoitukset
<u>28.02.18 - 120cm - 2/58 - ERJ Cup</u> <br>
<u>31.10.18 - 120cm - 4/76 - ERJ Cup</u> <br>
<u>30.11.19 - 120cm - 7/56 - ERJ Cup</u>
NJ näyttelyt
20.12.19 - irtoSERT - tuom. Sorel, Hornanhovi
30.04.20 - irtoSERT - tuom. Lissu T, Susiraja
VSN näyttelyt (50p)
17.04.19 - RCH - tuom. Spookiness, Satulinna
12.09.20 - SW1 - tuom. Milja H, Adina
© suba
Suomenhevosori, tprt 157cm, s. 23.03.2016 Suomessa (11v), maahantuoja VRL-12948, kasv. Lotta Katajisto, om. Jannica VRL-04799
Koul.taso heB/120cm, estepainotteinen
- 53 erj sijoitusta (tulevat lopulliselle sivulle näkyviin)
Jälkeläiset
07.07.16 o. Huvitutin Drontti (e. Vilijaana)
KTK-II 6/17
Pr. 63%
First Champion 69,444%
Tunturisopuli on raamikas ja vahva suomenhevosori, jolla on aika tyypillinen suomalaisen luonne. Ori on perusluonteeltaan hyvin sympaattinen ja leppoisa, mutta kuitenkin myös itsepäisyyttä ja omaa tahtoa herrasta löytyy. Tietyiltä osin Sakke on suorastaan ruunamainen, mutta kyllä se osaa kuin osaakin jopa hiukan höristä ohi kulkeville hemaiseville tammoille... Ehdoton hyvä puoli orissa on sen selväpäisyys ja stressinsietokyky, se ei turhia hermoile tai hötkyile vaan osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa rauhallisesti. Ruoan perään Sakke kyllä on ja se näkyy niin ulkomuodossa kuin käytöksessäkin.
Hoidettaessa Sakke käyttäytyy useimmiten ihan asiallisesti, joskin osaa kyllä myös joissakin asioissa olla hiukan vastahankainen. Taluttaessa sen kanssa saa olla tarkkana, sillä herkuille persona hevosena se ei vain aina yksinkertaisesti voi vastustaa maasta pilkistävän tuoreen ruohon herkullista tuoksua ja mikäli taluttaja ei ole hereillä, voi ori yrittää ryysätä syömään. Kantapäitään saa myöskin hiukan katsoa, sillä Sakke ei aina jaksa vaivautua katsomaan minne astuu - vaikka sitten taluttajan jaloille. Etenkin laitumelle vietäessä ori yrittää joskus ryysätä hoitajasta välittämättä eteenpäin... Muuten Sakke on pitkälti oikein leppoisa käsiteltävä. No, kavioiden putsaus voi olla rasittavaa, herra kun ei aina oikein jaksaisi millään pidellä jalkojaan itse ylhäällä tai edes seistä kunnolla, jolloin hoitajaan on mukava nojata koko painollaan tukea ottaen... Näitä pikkuvikoja lukuunottamatta ori on oikein sympaattinen persoona, joka tykkää kovasti huomiosta ja hellyydenosoituksista.
Ratsastettaessa Sakke on varsinkin aina alkuun aika raskas ja se vaatiikin kunnon eteenpäin ratsastamista ja taivuttelua vertyäkseen ja ollakseen kevyempi. Yleisesti ottaen ori on yhteistyökykyinen ja rehti ratsu, mutta osaa se toisaalta painaa ratsastajan kädelle, mikäli sen selkään meinaa jäädä "matkustamaan", eikä muista aktiivisesti ratsastaa sitä. Tämän hevosen kanssa saa siis tehdä aika paljon töitä kunnollisen eteenpäinpyrkivyyden ja keveyden eteen - vaikka ei ori ylipäätään ole mikään kovin "kevyt ratsu". Saken kanssa saa huoletta käyttää vähän voimakkaampia otteita. Ahkera ratsastaja kuitenkin palkitaan ja hevosesta löytyy yllättävän hyvää liikettä, kun sen vain ensin saa liikkumaan kunnolla. Kouluratsuna Sakke on yllättävän kyvykäs, kun selässä vain on taitava ratsastaja. Vaikka orista ei aina ensinäkemältä uskoisi, se kyllä hallitsee kauniit ravilisäykset sekä avo- ja sulkutaivutukset. Esteradoilla haasteena on vauhdin ylläpitäminen, ori kun ei ole mikään varsinainen aikaratsastushevonen, tosin isohkoista ja matkaavoittavista liikkeistä on hyötyä. Ehdoton vahvuus on kuitenkin orin suoritusvarmuus ja rohkeus hypätessä, se ei pelkää erikoisempiakaan testeitä ja on muutenkin melko varma hyppääjä. Sakke ei juurikaan kiellä ja tiputuksiakin tulee lähinnä silloin, jos ratsastaja ei ole itse tarpeeksi hereillä. Maastoilu on orin kanssa joskus hermojaraastavaa; se kun mielellään nappailisi joka puskasta makupaloja ja siinä sivussa joskus unohtaa katsoa eteensä ja saattaa vähän kompuroidakin. Reippaammassa vauhdissa tosin onkin sitten mukavaa nauttia orin tasaisesta menosta.
Kilpailuissa Sakke on hyvin mutkaton ja helppo, se ei jännitä uusiakaan paikkoja tai tilanteita - varsinkaan jos turvan edessä on hiukan heinää... Lastauksessa ori voi kylläkin yrittää heittäytyä itsepäiseksi (ihan vain huvikseen, ei se kuljetusautoa nimittäin pelkää), mutta kun vähän houkuttelee heinäkasan avulla, niin yleensä ori hyvin nopeasti tyytyy astelemaan kiltisti traileriin. Tiettyä valppautta kotioloihin verrattuna on kuitenkin orissa havaittavissa kisapaikoilla, erityisesti kun päästään verryttelemään. Mutta tämä on pikemminkin eduksi, sillä ori on usein hiukan vireämpi ja eteenpäinpyrkivämpi kisatilanteessa kuin kotikentällä, ja siksi se tarvitseekin kilpailuissa selkäänsä osaavamman ja topakamman ratsastajan.
© VRL-12948
i. Elämän Roihu tprt 161
e. Kaislahilla vrt 152
ii. Tuulensieppaaja rt 163
ie. Luonnoton Karpalo rt 160
ei. Syyllinen Sielu rtkm 156
ee. Hortensia rt 159
iii. Tulevaisuuden Tuomittu
iie. Hiisitär
iei. Heinäkenkä
iee. Karpalonpunainen
eii. Synnin Sattuma
eie. Jamira
eei. Kerberos
eee. Kanerva
i. Elämän Roihu on Saken tavoin Lotta Katajiston kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuorena Ekistä kaavailtiin esteratsua sen ollessa niin kapasiteetikas hyppääjä, parhaimmillaan se suoriutui 120cm radasta puhtaasti. Ahkera kilpaileminen sai kuitenkin jo pian orin jalat oireilemaan ja siksi hyppääjän unelmat saivat jäädä. Tämän jälkeen Ekillä alettiin kilpailemaan muiden lajien parissa, pääasiassa kouluratsastusta ja valjakkoajoja helpoissa luokissa. Kyseisistä lajeista Eki kahmikin kymmenen vuoden aikana melkoisen saaliin sijoituksia. Elämän Roihu oli väritykseltään tummanåunarautias kera 161 senttimetrin säkäkorkeuden. Pojan rakenteessa ei kauheasti ollut kehumista vaikka Eki muutoin söpö olikin, takakorkeus ja lyhyt kaula tekivät siitä astetta oudomman näköisen. Luonteeltaan Eki oli hyvin tarmokas ja ihmisille erittäin mukava ja siksi se soveltuikin hyvin kilpakäyttöön. Jälkeläisiä Eki on saanut kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt mukavaa luonnettaan ja potentiaalia erityisesti esteille.
ii. Tuulensieppaaja oli hieman hankalampi ja rauhattomampi suomenhevosori, se kyllä loi jokaiseen hetkeen jännitystä hoitajalleen. Yleispainotteinen Sierra oli nuorempana aktiivisessa kilpakäytössä, sillä kilpailtiin niin koulu-, este- kuin myös kenttäkilpailuissa. Menestystä Sierra niitti eniten kouluratsastuksessa, jossa sillä kilpailtiin peräti vaativa b luokissa asti. Ratsastuskilpailujen ohella Sierraa nähtiin myös jonkin verran näyttelykehissä, joissa se myös menestyi sopusuhtaisen ja upean rakenteensa vuoksi hyvin. Väritykseltään Sierra oli komea ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi huimat 163 senttiä. Mahtavan kouluradoilla menestyksen myötä Sierra oli aikoinaan erittäin tunnettu ja haluttu jalostusori, ja siitä kertoo sen useat kymmenet jälkeläiset. Sierran jälkeläiset ovat pärjänneet isänsä tavoin kilparadoilla hienosti ja osa on myös menestynyt näyttelykehissäkin. Tuulensieppaaja oli koko elämänsä kasvattajansa siskon omistuksessa, kunnes 24 vuotiaana ori pääsi laukkailemaan vihreimmille laitumille vanhuuden oireiden vuoksi.
ie. Luonnoton Karpalo oli Susanna Holopaisen kasvattama suomenhevostamma, joka oli koko pitkän elämänsä harrasteratsun virassa eri lapsiperheillä. Karkki oli luonteeltaan mitä ihanteellisin, se oli hyvin rauhallinen ja ihmisrakas hevonen, ja näin soveltui myös aloittelijoiden käsiin. Sen yritteliäs luonne mahdollisti monen lapsen oppimisen ratsastuksen saloihin. Kouluratsastuksessa se taittoi helppo b luokan ja rataesteillä kipusi puhtaasti 90 senttiin asti. Paikallisissa ratsastuskoulujen pikkukilpailuista Karkkia nähtiin lasten kanssa jonkin verran, mutta suurempaa menestystä tamma ei radoilla niittänyt. Hyvärakenteinen Karkki oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omasi noin 160 senttiä. Myöhemmällä iällä Karkkia käytettiin kolme kertaa siitokseen saaden kolme hienoa orijälkeläistä. Jälkeläisilleen Karkki periytti upeita liikkeitään, joita kilparadoilla on myöhemmin saatu ihailla. 26 vuotiaana Karkin ikä alkoi jo painaa ja siksi tamma päästettiin kesällä kivuista omalla kotilaitumellaan.
e. Kaislahilla on oikein mukavaluontoinen vanha suomenhevostamma, jolla on takanaan melkoisen paljon seikkailuja. Hilla vaihteli etenkin nuoremalla iällä tiuhaan tahtiin kotia, kukaan kun ei tuntunut saavan siihen kontaktia eikä se tuntunut olevaan kenenkään oma hevonen. Vasta 11-vuotiaana tamma löysi itselleen päättäväisen omistajan, joka lähti kouluttamaan tammasta kilparatsua. Hilla omasi hyvin potentiaalia koulu- ja esteratsastukseen, joiden parissa se myöhemmin kilpailikin helppo a ja 100cm tasoilla. Toisissa estekilpailuissaan Hillan jalka kuitenkin alkoi jo reistailemaan ja tästä alkoikin melkoinen leikkauksien pyörre. Tamman useampaa jalkaa leikattiin moneen otteeseen ja siksi sitä jouduttiin paljon myös kuntouttamaan. 16 vuoden ikäisenä Hilla pääsi jälleen kilpailemaan ja sen jälkeen saikin melkoisen paljon mainetta ja kunniaa voittaessaan useita tärkeitä kilpailuja. Tällä vaaleanrautiaalla tähtipäällä säkäkorkeutta on 152 senttiä, että mikään kovin suuri suomenhevonen Hilla ei ole. Kilpauransa jälkeen Hilla sai kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, ori- ja tammavarsan. Hillan jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla samoilla tasoilla kuin emänsä. Nyttemmin tamma viettelee ansaittuja eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.
ei. Syyllinen Sielu oli hyvin tulinen ja rauhaton ori, joka vaati melkoisen topakkaa ja varmaotteista käsittelyä pysyäkseen hoitajansa hallinnassa. Koska Sisulla on ravisuku, kaavailtiin myös siitä alunperin menestyvää juoksijaa. Laukkaherkkyytensä vuoksi orista ei kuitenkaan siihen hommaan ollut ja siksi siitä lähdettiin kouluttamaan ratsua. Ratsuna Sisu oli tarmokas mutta erittäin vaativa, eikä sitä missään nimessä ollut helppo kouluttaa. Hiljalleen Sisu alkoi kuitenkin päästä jyvälle ratsunhommasta ja niin se saatiin koulutettua helppo a tasolle saakka. Kyseisen luokan parissa sillä starttailtiin kilpailuissa melkoisen tiheään tahtiin ja kohtuullisen hyviä prosenttejä Sisu keräsikin. Mitään suurempaa menestystä se ei kuitenkaan kilparadoilla koskaan kerännyt. Sisu oli väritykseltään rautiaankimo ja säkäkorkeutta sillä oli noin 156 senttiä. Jalostukseen Sisua käytettiin vanhemmalla iällä muutamaan otteeseen ja hienoja jälkeläisiä ori jättikin jälkeensä. 21 vuoden iässä Sisu loukkasi jalkansa niin pahasti, että sen parhaaksi nähtiin laittaa poika laukkailemaan hevosten taivaaseen.
ee. Hortensia oli kaunis rautias suomenhevostamma, joka omasi säkäkorkeutta noin 159 senttiä. Hortensia eli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, joka kilpailutti sitä vähän jokaisen lajin parissa sekä käytti jalostukseen. Mukavaluontoinen tamma oli ratsastettaessa erittäin nöyrä ja yhteistyökykyinen, ja se näkyi hyvin myös kilparadoilla ja sitä myöten menestyksessä. Kouluratsastuksessa Hortensia taittoi luokat helppo a tasolle saakka ja rataesteillä sillä kilpailtiin 100cm luokkia korkeimmillaan. Myös näyttelyissä Hortensia pyörähti muutamaan otteeseen, menestystä hienon rakenteen ansiosta tulikin muutaman bis-sijoituksen verran. Mikään kisatykki Hortensia ei kuitenkaan ollut, sillä kilpailtiin lajissa kuin lajissa rauhalliseen tahtiin sen mukaan mitä tamman terveys siihen mahdollisuuden antoi. Jälkeläisiä Hortensia sai elämänsä aikana viisi kappaletta, kolme tammaa ja kaksi oria. Jokainen Hortensian jälkeläisistä pääsi ainakin muutamaan otteeseen starttaamaan kilparadoilla ja tekemään tuloksia este- ja koulukilpailuissa. Tamma lopetettiin 23 vuotiaana pitkään vaivanneeseen jalkavikaan.
© VRL-12948
ERJ Cup sijoitukset
<u>28.02.18 - 120cm - 2/58 - ERJ Cup</u> <br>
<u>31.10.18 - 120cm - 4/76 - ERJ Cup</u> <br>
<u>30.11.19 - 120cm - 7/56 - ERJ Cup</u>
NJ näyttelyt
20.12.19 - irtoSERT - tuom. Sorel, Hornanhovi
30.04.20 - irtoSERT - tuom. Lissu T, Susiraja
VSN näyttelyt (50p)
17.04.19 - RCH - tuom. Spookiness, Satulinna
12.09.20 - SW1 - tuom. Milja H, Adina