Post by Jannica on Jul 19, 2017 13:31:11 GMT
Oldfinion Totoro VH23-013-0064
Oldenburgori, rn 168cm, s. 25.06.2017 (5v) Suomessa, kasv. Oldfinion Dressage, om. Jannica
i. Tonistaro
e. Quintessence
- luonteeltaan rauhallinen ja helppo, ratsain ei anna mitään ilmaiseksi mutta kun saa hyvin avuille on toimiva ja mukava ratsastaa
- ko GP
KRJ sijoitukset 44kpl
06.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix 4/20
07.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 1/20
08.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix 2/20
09.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 2/20
10.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 4/20
16.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 4/23
16.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 4/23
17.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 2/23
18.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 2/23
05.09.2018, Oldfinion Dressage, KRJ, Grand Prix, 2/20
12.09.2018, Kuurtola, KRJ, Grand Prix, 4/40
20.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 3/30
11.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 2/22
12.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 1/22
16.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 1/22
19.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 3/22
04.09.2018, Priton Budyonnys, KRJ, Vaativa B, 5/40
07.09.2018, Priton Budyonnys, KRJ, Vaativa B, 1/40
22.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 6/40
23.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 4/40
23.08.2018, Koistila, KRJ, Vaativa B, 5/40
25.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 3/40
26.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
27.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 1/40
28.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
30.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
04.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 1/30
07.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 4/30
08.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
09.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
09.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 1/30
10.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
12.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 4/30
19.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
19.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
20.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 5/30
23.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
27.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
11.09.2018, Auric Dressage, KRJ, Grand Prix, 5/30
16.09.2018, Auric Dressage, KRJ, Grand Prix, 5/30
18.09.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 4/34
21.09.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 4/34
01.10.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 5/34
02.10.2018, Brunnby, KRJ, Grand Prix, 6/39
06.10.2018, Brunnby, KRJ, Grand Prix, 2/39
24.11.18 Pk merkintä: Vaellus pikkujoululeirillä, kirjoittaja: omistaja (827s)
Olin jo kuuden aikaan pirteänä ruokkimassa hevosia, jännitys kutkutti vähän vatsanpohjassa, vaikka ei tässä oltu eilistä tyttöä vaellukselle lähdössä. Aina ne pidemmät retket kuitenkin vähän jännittivät, onneksi tänään oli kuitenkin lähdössä tuttua porukkaa maastoon, niin isommilta yllätyksiltä vältyttiin leirihevosten jäädessä tarhailemaan ja syömään aamuheiniä tyytyväisen rouskeen johdattamana. Tuntihepat olivat syöneet hyvin puoli kahdeksan jälkeen, kun leiriläiset alkoivat valua paikalle aamupalaltaan. Kävin itsekin syömässä pikaisesti aamiaisen sillä välin, kun he laittoivat hevosiaan kuntoon. Yksityisenä Adinassa asuvan Toron lisäksi matkaan olivat lähdössä Angelique, Ruusa ja Totoro, mukavimmasta päästä maastohevosia, joten yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa. Tallityöntekijän kanssa pohdittuamme aamupalalla omaa ratsua päädyin siihen, että hän saisi toimistotöiden aikana minulle satuloida matkaan teräsmummo Neptunen, joka porskuttaisi tasaiseen reippaaseen tahtiin koko matkan varmasti katsomatta kertaakaan minnekään suuntaan. Sitä kyllä kieltämättä kaipasinkin, tällä viikolla oli vähän stressiä syntynyt jouluvalmisteluista ja nuorten hevosten ratsastuksesta, kun ratsuttaja oli kolmen viikon reissussa Saksassa. Noh, hyvää kannatti odottaa, varmasti sieltä olisi tulossa mahtavia persoonia isoista pv ratsuista ratsuponeihin!
Tallipihassa oli vielä hämärää porukan lähtiessä kahdeksan maissa liikkeelle, otsalamput tulivatkin alkumatkasta tarpeeseen. Satulat narisivat kotoisasti ja kavioiden alle pakkaantunut lumi piti narsketta. Onneksi suuri osa oli saanut hokkikengät ja tilsakumit, päivällä lämpötila kuitenkin nousisi lähemmäs nollaa tehden kunnon tilsat kavioihin. Myös Toro oli saanut leiriä ajatellen jo hokkikenkänsä ja tilsakumit, joten Lunan kelpasi tulla Neptunen perässä uusilla poposillaan. Ponit oli sijoitettu letkaksi perään, rauhallisen Angeliquen pitäessä perää Jessican kanssa. Ihastelimme pohjoisen luontoa, lunta oli Jessican sanojen mukaisesti enemmän kuin tarpeeksi ja naurahdimme tamman kulkiessa lähes vatsaa myöden hangessa. Ylitimme joen, joka oli osittain vielä sula, se oli Neptunen mielestä retken ainoa jännittävä kohta, mutta onneksi tamma sentään suostui ylittämään joen. Myös Toro ja Totoro olivat vähän epävarmoja miten siitä selvittäisiin, mutta vetohevosen erkaantuessa niistä päättivät pojat hypätä ison loikan joen yli welshtamman seuratessa esimerkkiä ja saaden Jessican kiljaisemaan innosta.
Otimme rauhallisen laukkapätkän pellon ylitse, kaikki tuntuivat nauttivan laukanhurmasta, eikä kukaan edes pukitellut. Kävelimme reippaan laukan jälkeen muutaman kilometrin, jotta Neptune ehti tasoittua. Sitten näkyikin jo tunnin ratsastettuamme laavu näköpiirissä ja tulimme alas selästä sitoen hevoset Lauran autolla tuomien riimujen ja narujen kanssa hoitopuomiin. Hän oli jo heinäverkot sitonut reippaasti valmiiksi ja ämpärit odottivat täyttöä. Jokainen sai vuorollaan hakea autonperässä olevasta säiliöstä omaan ämpäriin vettä ja juottaa hevoset, myös vyöt löysättiin ja turpahihnat ruokailutauon ajaksi. Emme kuitenkaan satuloita ottaneet nyt pois, koska tauko olisi lyhyt eikä ollut oikein paikkaa niitä minnekään laskea vesisäiliön viedessä lähes koko tilan auton perästä. Eivät hevoset olleet oikein hionneetkaan Neptunea lukuunottamatta, jolla eläkehevosena ei ollut karvaa klipattu vähäisemmän käytön vuoksi. Ei se onneksi ihan uitettu rotta vielä ollut, kun oli hyvä kunto ja pakkaskeli. Heitin kuitenkin Lauran tuoman fleeceloimen tamman selkään grillaamisen ajaksi.
Kun hevoset oli hoidettu oli aika siirtyä ansaitulle tauolle loimuavan tulen äärelle, jossa jo kahvipannu telineessään tirisi innokkaasti ja levitti koko kotaan ihanan tuoreen kahvin tuoksun. Angelique vilkaisi mielenkiinnolla tulen aiheuttamaa ääntä, se ei tainnutkaan muuten olla koskaan ollut laavuretkellä mukana, muistin. Yleensä mukana olivat vain isommat hevoset, mutta koska Jessica oli vasta yhdentoista ja pienikokoinen olin ajatellut hänen pärjäävän paremmin pikkuponin kanssa, joka pysyi kuitenkin toisten perässä paremmin kuin shettikset. Tamma rauhoittui pian syömään ja me teimme samoin. Makkarat menivät kirjaimellisesti kuin kuumille kiville ja kahvikin maistui, teetä oli myös tarjolla, jos ei kahvista niin piitannut. Laura kertoili juttuja maataloustöistä menneiltä ajoilta. Olisimme voineet jäädä niitä ihastelemaan koko päiväksi, mutta koska kello näytti jo puolta kymmentä oli aika suunnata hevosten luo ja kotimatkalle, jotta ehtisimme päiväheiniksi tallille. Auringonpaiste oli sulattanut osan kotimatkaksi valitulta hiekkatieltä, sekin oli Angeliquen mielestä hyvin outoa ja tamma väisteli vuoroin sulia kohtia ja vuoroin omia varjojaan, hassu poni, kuulin tyttöjen nauravan takajoukoissa.
Jessica tuntui tulevan hienosti toimeen leiriläisten kanssa, iloitsin. Palasimme kotiin tuttua metsäpolkua, mikäs siinä oli ratsastaessa kun aurinko lämmitti ihanasti ja Neptunen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena ympärille, kun kuului räsähdys tai lintujen ääniä. Ravasimme hieman sopivien pätkien tullen, ettei tullut kylmä. Metsänsiimekseen tullessa oli pakko ottaa käyntiin, oksat olivat lumen painosta taittuneet niin alas, ettei kujan läpi päässyt kuin kävellen ja silloinkin piti kumarrella, ettei saanut märkää nuoskalunta niskaansa, hyi! Oksien välistä tuli muutamia himmeitä lumensäteitä, jotka Toron mielestä olivat hyvinkin outoja. Rakastin metsän hiljaisuutta ja talviaikaakin, pakko se oli myöntää, vaikka olinkin kesäihminen enemmän. Peltoaukiolla laukattiin jälleen, mutta laukkapätkän keskeyttivät jänikset, jotka tulla temmelsivät ihan pokkana sivulta ja oikaisivat läpi laukkasuoramme.
Ruusa ja Totoro katsoivat hölmistyneenä valkoisia luppakorvia ja jatkoivat sitten matkaa ravissa, kun olivat ne ohittaneet. Tuulenvire kävi mukavasti hiusten läpi laukatessamme vielä viimeisen suoran ennen kuin oli aika siirtyä käyntiin. Pari viimeistä kilometriä kävelimme, olimme tulleet reippaasti sillä kello näytti vasta puolta kahtatoista. Joki oli jälleen aivan tyyni, joten hevoset ylittivät sen jo kokemuksella, jopa Angelique, joka malttoi tällä kertaa ihan kävellä ylitse. Palasimme juuri sopivasti päiväheiniksi ja hevoset vietiin huolellisen hoidon ja melassiveden jälkeen loimitettuina ulkoilemaan. Neptune oli sen verran märkä, että yksinviihtyvä tamma sai jäädä sisälle vielä kuivumaan ja syömään. Heittäisin sen sitten lounaan jälkeen pihalle takaisin, kun se olisi kuiva, pohdin siirtyessämme itsekin lounaalle ja miettimään iltapäivän estehevosia, toivomuslista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten siihen menisi ehkä hetkinen..
Oldenburgori, rn 168cm, s. 25.06.2017 (5v) Suomessa, kasv. Oldfinion Dressage, om. Jannica
i. Tonistaro
e. Quintessence
- luonteeltaan rauhallinen ja helppo, ratsain ei anna mitään ilmaiseksi mutta kun saa hyvin avuille on toimiva ja mukava ratsastaa
- ko GP
KRJ sijoitukset 44kpl
06.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix 4/20
07.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 1/20
08.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix 2/20
09.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 2/20
10.09.2018, Salpicar, KRJ, Grand Prix, 4/20
16.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 4/23
16.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 4/23
17.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 2/23
18.08.2018, Chelmsford, KRJ, Grand Prix, 2/23
05.09.2018, Oldfinion Dressage, KRJ, Grand Prix, 2/20
12.09.2018, Kuurtola, KRJ, Grand Prix, 4/40
20.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 3/30
11.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 2/22
12.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 1/22
16.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 1/22
19.09.2018, Beaumont, KRJ, Grand Prix, 3/22
04.09.2018, Priton Budyonnys, KRJ, Vaativa B, 5/40
07.09.2018, Priton Budyonnys, KRJ, Vaativa B, 1/40
22.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 6/40
23.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 4/40
23.08.2018, Koistila, KRJ, Vaativa B, 5/40
25.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 3/40
26.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
27.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 1/40
28.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
30.08.2018, Ristikallio, KRJ, vaativa B, 2/40
04.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 1/30
07.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 4/30
08.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
09.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
09.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 1/30
10.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
12.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 4/30
19.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
19.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
20.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 5/30
23.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 2/30
27.09.2018, Duren, KRJ, Intermediate I, 3/30
11.09.2018, Auric Dressage, KRJ, Grand Prix, 5/30
16.09.2018, Auric Dressage, KRJ, Grand Prix, 5/30
18.09.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 4/34
21.09.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 4/34
01.10.2018, Sardonic Sporthorses, KRJ, Grand Prix, 5/34
02.10.2018, Brunnby, KRJ, Grand Prix, 6/39
06.10.2018, Brunnby, KRJ, Grand Prix, 2/39
24.11.18 Pk merkintä: Vaellus pikkujoululeirillä, kirjoittaja: omistaja (827s)
Olin jo kuuden aikaan pirteänä ruokkimassa hevosia, jännitys kutkutti vähän vatsanpohjassa, vaikka ei tässä oltu eilistä tyttöä vaellukselle lähdössä. Aina ne pidemmät retket kuitenkin vähän jännittivät, onneksi tänään oli kuitenkin lähdössä tuttua porukkaa maastoon, niin isommilta yllätyksiltä vältyttiin leirihevosten jäädessä tarhailemaan ja syömään aamuheiniä tyytyväisen rouskeen johdattamana. Tuntihepat olivat syöneet hyvin puoli kahdeksan jälkeen, kun leiriläiset alkoivat valua paikalle aamupalaltaan. Kävin itsekin syömässä pikaisesti aamiaisen sillä välin, kun he laittoivat hevosiaan kuntoon. Yksityisenä Adinassa asuvan Toron lisäksi matkaan olivat lähdössä Angelique, Ruusa ja Totoro, mukavimmasta päästä maastohevosia, joten yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa. Tallityöntekijän kanssa pohdittuamme aamupalalla omaa ratsua päädyin siihen, että hän saisi toimistotöiden aikana minulle satuloida matkaan teräsmummo Neptunen, joka porskuttaisi tasaiseen reippaaseen tahtiin koko matkan varmasti katsomatta kertaakaan minnekään suuntaan. Sitä kyllä kieltämättä kaipasinkin, tällä viikolla oli vähän stressiä syntynyt jouluvalmisteluista ja nuorten hevosten ratsastuksesta, kun ratsuttaja oli kolmen viikon reissussa Saksassa. Noh, hyvää kannatti odottaa, varmasti sieltä olisi tulossa mahtavia persoonia isoista pv ratsuista ratsuponeihin!
Tallipihassa oli vielä hämärää porukan lähtiessä kahdeksan maissa liikkeelle, otsalamput tulivatkin alkumatkasta tarpeeseen. Satulat narisivat kotoisasti ja kavioiden alle pakkaantunut lumi piti narsketta. Onneksi suuri osa oli saanut hokkikengät ja tilsakumit, päivällä lämpötila kuitenkin nousisi lähemmäs nollaa tehden kunnon tilsat kavioihin. Myös Toro oli saanut leiriä ajatellen jo hokkikenkänsä ja tilsakumit, joten Lunan kelpasi tulla Neptunen perässä uusilla poposillaan. Ponit oli sijoitettu letkaksi perään, rauhallisen Angeliquen pitäessä perää Jessican kanssa. Ihastelimme pohjoisen luontoa, lunta oli Jessican sanojen mukaisesti enemmän kuin tarpeeksi ja naurahdimme tamman kulkiessa lähes vatsaa myöden hangessa. Ylitimme joen, joka oli osittain vielä sula, se oli Neptunen mielestä retken ainoa jännittävä kohta, mutta onneksi tamma sentään suostui ylittämään joen. Myös Toro ja Totoro olivat vähän epävarmoja miten siitä selvittäisiin, mutta vetohevosen erkaantuessa niistä päättivät pojat hypätä ison loikan joen yli welshtamman seuratessa esimerkkiä ja saaden Jessican kiljaisemaan innosta.
Otimme rauhallisen laukkapätkän pellon ylitse, kaikki tuntuivat nauttivan laukanhurmasta, eikä kukaan edes pukitellut. Kävelimme reippaan laukan jälkeen muutaman kilometrin, jotta Neptune ehti tasoittua. Sitten näkyikin jo tunnin ratsastettuamme laavu näköpiirissä ja tulimme alas selästä sitoen hevoset Lauran autolla tuomien riimujen ja narujen kanssa hoitopuomiin. Hän oli jo heinäverkot sitonut reippaasti valmiiksi ja ämpärit odottivat täyttöä. Jokainen sai vuorollaan hakea autonperässä olevasta säiliöstä omaan ämpäriin vettä ja juottaa hevoset, myös vyöt löysättiin ja turpahihnat ruokailutauon ajaksi. Emme kuitenkaan satuloita ottaneet nyt pois, koska tauko olisi lyhyt eikä ollut oikein paikkaa niitä minnekään laskea vesisäiliön viedessä lähes koko tilan auton perästä. Eivät hevoset olleet oikein hionneetkaan Neptunea lukuunottamatta, jolla eläkehevosena ei ollut karvaa klipattu vähäisemmän käytön vuoksi. Ei se onneksi ihan uitettu rotta vielä ollut, kun oli hyvä kunto ja pakkaskeli. Heitin kuitenkin Lauran tuoman fleeceloimen tamman selkään grillaamisen ajaksi.
Kun hevoset oli hoidettu oli aika siirtyä ansaitulle tauolle loimuavan tulen äärelle, jossa jo kahvipannu telineessään tirisi innokkaasti ja levitti koko kotaan ihanan tuoreen kahvin tuoksun. Angelique vilkaisi mielenkiinnolla tulen aiheuttamaa ääntä, se ei tainnutkaan muuten olla koskaan ollut laavuretkellä mukana, muistin. Yleensä mukana olivat vain isommat hevoset, mutta koska Jessica oli vasta yhdentoista ja pienikokoinen olin ajatellut hänen pärjäävän paremmin pikkuponin kanssa, joka pysyi kuitenkin toisten perässä paremmin kuin shettikset. Tamma rauhoittui pian syömään ja me teimme samoin. Makkarat menivät kirjaimellisesti kuin kuumille kiville ja kahvikin maistui, teetä oli myös tarjolla, jos ei kahvista niin piitannut. Laura kertoili juttuja maataloustöistä menneiltä ajoilta. Olisimme voineet jäädä niitä ihastelemaan koko päiväksi, mutta koska kello näytti jo puolta kymmentä oli aika suunnata hevosten luo ja kotimatkalle, jotta ehtisimme päiväheiniksi tallille. Auringonpaiste oli sulattanut osan kotimatkaksi valitulta hiekkatieltä, sekin oli Angeliquen mielestä hyvin outoa ja tamma väisteli vuoroin sulia kohtia ja vuoroin omia varjojaan, hassu poni, kuulin tyttöjen nauravan takajoukoissa.
Jessica tuntui tulevan hienosti toimeen leiriläisten kanssa, iloitsin. Palasimme kotiin tuttua metsäpolkua, mikäs siinä oli ratsastaessa kun aurinko lämmitti ihanasti ja Neptunen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena ympärille, kun kuului räsähdys tai lintujen ääniä. Ravasimme hieman sopivien pätkien tullen, ettei tullut kylmä. Metsänsiimekseen tullessa oli pakko ottaa käyntiin, oksat olivat lumen painosta taittuneet niin alas, ettei kujan läpi päässyt kuin kävellen ja silloinkin piti kumarrella, ettei saanut märkää nuoskalunta niskaansa, hyi! Oksien välistä tuli muutamia himmeitä lumensäteitä, jotka Toron mielestä olivat hyvinkin outoja. Rakastin metsän hiljaisuutta ja talviaikaakin, pakko se oli myöntää, vaikka olinkin kesäihminen enemmän. Peltoaukiolla laukattiin jälleen, mutta laukkapätkän keskeyttivät jänikset, jotka tulla temmelsivät ihan pokkana sivulta ja oikaisivat läpi laukkasuoramme.
Ruusa ja Totoro katsoivat hölmistyneenä valkoisia luppakorvia ja jatkoivat sitten matkaa ravissa, kun olivat ne ohittaneet. Tuulenvire kävi mukavasti hiusten läpi laukatessamme vielä viimeisen suoran ennen kuin oli aika siirtyä käyntiin. Pari viimeistä kilometriä kävelimme, olimme tulleet reippaasti sillä kello näytti vasta puolta kahtatoista. Joki oli jälleen aivan tyyni, joten hevoset ylittivät sen jo kokemuksella, jopa Angelique, joka malttoi tällä kertaa ihan kävellä ylitse. Palasimme juuri sopivasti päiväheiniksi ja hevoset vietiin huolellisen hoidon ja melassiveden jälkeen loimitettuina ulkoilemaan. Neptune oli sen verran märkä, että yksinviihtyvä tamma sai jäädä sisälle vielä kuivumaan ja syömään. Heittäisin sen sitten lounaan jälkeen pihalle takaisin, kun se olisi kuiva, pohdin siirtyessämme itsekin lounaalle ja miettimään iltapäivän estehevosia, toivomuslista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten siihen menisi ehkä hetkinen..