Olin törmännyt Jackiin edellisen kerran lähdettyäni tallilta, pitkään keskusteltuamme kengityksestä ja sen vaikutuksesta hevosen suoritukseen olin huomannut kellon olevan jo miljoona ja kiiruhtanut kotiin. Ennen lennokasta poistumista olin kysynyt miehen halukkuutta kiivetä tamman selkään, tämä oli suostunut oitis ja olimme sopineet treffit tallille.
Olin varustanut tamman valmiiksi hetkeä ennen kuin Jack pyyhälsi paikalle, enempää sanomatta hän tarttui tamman ohjiin ja lähdimme peräkanaa kävelemään kohti maneesirakennusta. Kärtty tuntui olevan varsin riehakkaalla päällä, se säikkyi hiljaisessa maneesissa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Jack ei tuntunut välittävän tamman kotkotuksista, mutta minua kyllä hävetti, mikä piru tuohon elukkaan oli mennyt. Miehen pistettyä tamman töihin, lopetti se ylimääräisen poukkoilemisen ja silmien muljahtelun.
Kertojaksi siirtyy Jack.
Tiivistin istuntaa tamman satulassa, se oli yrittänyt lennättää minut maneesin hiekkaan tekemällä ihmeellisiä siksokkeja käännöksiä, pelästyen muka samalla. Muutaman puolipidätteen jälkeen Kärtty luovutti ja alkoi omistajansa mukaan liikkua sille tyypillisellä tavalla. Annoin Kärtyn laukata maneesia ympäri muutaman kierroksen ja se selkeästi rentoutui entisestään, kokosin ohjat ja jatkoin työskentelyä laukassa. Jokaiseen kulmaan pieni voltti, tarkoitus oli saada tamma kokoamaan itseään hiukan. Ensimmäisillä kerroilla Kärtty hidasti vauhtia liikaa ja tuntui loikkivan voltit ihmeellisesti ylös eikä eteenpäin. Seuraavassa voltissa olin varautunut tempon muutokseen ja ratsastin tammaa melko paljon jalalla eteenpäin, tämä onnistuikin todella hyvin. Jatkoimme volttien ratsastamista seuraavat kymmenen minuuttia, välillä reippaasti pitkällä sivulla laukaten jotta näin miten tamma antoi ottaa takaisin kiinni, ja kuinka mielellään se palautui vauhdin hurmasta takaisin työskentely moodiin. Kärtty alkoi selkeästi kuumeta laukassa, ressukan kunto oli kuitenkin vielä lapsen kengissä, se ei jaksanut suorittaa tehtävää enää vaaditulla tasolla. Halusin kuitenkin ratsastaa vielä yhden voltin, vaikka Kärtty olikin jo väsynyt se totteli kuitenkin hyvin, eikä jalkaakaan tarvinnut käyttää enää niin voimakkaasti.
Annoin tamman laukata vielä hetken kunnes siirsin sen raviin, ravailimme ympäri maneesia vaihtaen suuntaa lähes kokoajan. En raaskinut jatkaa tehtävää enempää joten siirryimme pykälän helpompiin harjoituksiin. Taivuttelin tammaa ravissa ja se tuntui olevan kuin kuminauha. Se venyi ja taipui uskomattoman hienosti, vaikka kunto olikin vielä huonohko ja ikää tammalla vähän.
Kärtty selkeästi tarvitsee paljon jalan tukea, puhisin Janetelle katsomoon.
Sille tekis hyvää jos joku muu kävisi silloin tällöin selässä. Oonko mä ymmärtänyt oikein että te käytte paljon valmennuksissa.
Joo käydään, mun valkku on luvannu ratsastaa sitä pari kertaa kuukaudessa ns läpi, se tekee tosi hyvää ja Kärtty on ollut jumalainen ratsastaa sen jälkeen.
Jatkoin tamman taivuttelua, olimme siirtyneet raviin ja halusin nähdä kuinka hyvin se taipuisi voltilla eri suuntiin, alkuun se vastusteli sisäohjaa, ilmeisesti laukka olisi kiinnostanut enemmän kuin typerien ympyröiden kiertäminen. Kun olin saanut pari onnistumista annoin tammalle pidempää ohjaa ja se ravasikin tyytyväisenä eteenpäin, en viitsinyt kiusata sitä enempää. Olinhan outo ratsastaja sen selässä.
Olisitko sä halunnut hypätä sillä joskus ?, tyttö kysyi samalla kun tuijotti tiiviisti hevostaan.
Annatko sä mun hypätä sillä? Tottakai mä haluan jos vaan saan.
Saat sä, sillä ei ole hypätty hetkeen, se on ihan ok sellasilla maahankaivetuilla esteillä. Mut ei se mikään esteratsu ole, et älä innostu turhaan. Janette naureskeli samalla kun lähti kiitämään viltti kainalossaan luokseni.
Pistä toi sille, jos alatte käveleen.
Joo kiitos, sopisiko sulle ensi viikolla hyppytalkoot?
Joo sopii, mulla olis vapaapäivä keskiviikkona, sopiiko se sulle?
Joo sopii, klo 12?
Joo klo 12.
Ja nyt palataan taas kertomaan tarinaa Janeten silmin.
Pari oli työskennellyt vain parikymmentä minuuttia, mutta Kärtty alkoi selvästi väsähtää. Ehkä ylimääräinen pelleily oli vaatinut veronsa ja tamman liikkeistä puuttui sille tyypillinen lennokkuus. Mies päätti siirtää tamman käyntiin pitkin ohjin, johon Kärtty vastasikin venyttäen nautinnollisesti kaulaansa ja pärskimällä. Jack kysyi haluaisinko kävellä tamman loppuun jotta hän pääsisi jatkamaan päiväänsä. Suostuin tietysti ja kävelimmekin Kärtyn kanssa huolellisesti maneesia ympäri ennen kuin sen hengitys oli tasaantunut kunnolla.
Vein tamman talliin ja jätin sen käytävälle, kävin vapauttamassa Caran hevosen karsinasta ja palasin riisumaan varusteet pois, lopuksi vein ne pesun kautta omille paikoilleen. Olin jättänyt viltin tamman selkään koska se oli hiestä vielä hieman märkä, päätin hakea lämmittävän hevosshampoon kaapistani ja palasin Kärtyn luokse. Talutin sen pesukarsinaan ja laskin ämpäriin lämmintä vettä, lopuksi lisäsin muutaman pisaran shampoota. Olin ostanut jostain jättikokoisia sieniä joilla olisi hyvä pestä hevosta. Kävin hakemassa sakset ja leikkasin toisen sienistä kahteen osaan, kirjoitin toiseen pää ja toiseen häntä. Nyt voisin pyyhkiä puhtaalla sienellä hevosen silmät enkä saisi aikaan esimerkiksi silmätulehdusta.
Ryhdyin jynssäämään tammaa sienellä, se selkeästi nautti hoidosta ja lämpimästä vedestä, tallissa oli onneksi lämpimämpi kuin ulkona, joten en pelännyt tamman vilustuvan. Huuhtelin shampoon pois ja käytin ostamaani hoitoainetta tamman harjaan sekä häntään, kun hevosen oli huuhdeltu kauttaaltaan kävin sen hikiviilalla läpi jotta saisin enimmät vedet pois. Loimitin tamman paksulla fleeceloimella ja talutin sen karsinaan, lähdin kohti rehuhuonetta, olin unohtanut laittaa Kärtyn mössön turpoamaan ennen ratsastusta, siispä tekisin sen nyt. Annostelin oikean määrän greenlinea ja vitamiineja ämpäriin, päälle laskin niin kuumaa vettä kuin hanasta tuli ja ryhdyin sekoittamaan puuroa. Rehut onneksi turposivat nopeasti ja sain puuron valmiiksi, lisäsin vielä vettä ennen kuin palasin takaisin hevoseni karsinalle ämpäri mukanani.
Kaadoin vellin tamman karsinassa olevaan ruokakippoon, vaihdoin sille toisen fleeceloimen sillä kosteus oli tullut edellisestä loimesta läpi. Tamma olikin helpotukseksi melkein jo kuiva, joten vaihdoin fleecen tilalle paksuimman, kaulakappaleellisin villaloimeni. Päätin jättää tamman jo sisälle, keli ulkona oli jokseenkin kurja, tuuli todella kovaa ja tuntui että se osui aina naamaan. Ennen lähtöäni päätin kuitenkin järjestää tamman tavarat hieman siistimmin ja pestä nahkavarusteet.
Kävin hakemassa kaapistani nahkasaippuan sekä hoitoaineen ja ryhdyin tuumasta toimeen. Cara seurasi satulahuoneeseen perässäni, se selkeästi nautti lapin karusta ilmastosta, vaikka olikin kasvanut sateisessa Irlannissa, jossa pakkasta ei ollu edes nimeksikään. Aloitin putsaamalla satulan, irrotin jalustinhihnat ja päätin jättää ne viimeiseksi. Minulla oli oma tapani putsata tavarani, upotin jalustimet kuumaan veteen jonne olin lisännyt hieman Virkon S:ää. Olin desinfioinut tavaramme ennen Adinaa tuloa, nyt kuitenkin Jack oli ratsastanut tammalla ja koska tiesin että hän ratsasti useampia hevosia kerralla, halusin varmistaa ettei mikään tauti leviäisi hevoseen. Luotin toki Jackiin, olihan hän hevosalan ammattilaisia. Ikinä ei kuitenkaan voinut olla tarpeeksi varovainen.
Pestyä ja öljyttyä satulan, kuivasin jalustimet ja laitoin ne takaisin paikoilleen, kiskaisin satulan päälle vielä suojuksen ennen kuin siirryin suitsien pariin. Pyrin jokaisen ratsastus kerran jälkeen putsaamaan kamat, yleensä pyyhin ne nihkeällä pyyhkeellä ratsastuksen jälkeen. Kerran kuussa olin ottanut tavoitteeksi putsata kaikki varusteet kunnolla, purinkin jo hyvää vauhtia tamman suitsia ja erittelin ne lattialle jotta kokoaminen olisi helpompaa.
Vedin reippaasti saippualla kaikki osat, pyyhin ne puhtaaksi ja lisäsin öljyn perään jotta nahka ei kuivuisi liikaa. Olin irrottanut jokaisista suitsista kuolaimet ja laittanut ämpäriin täynnä kuumaa vettä likoamaan, pyrin treeneissä käyttämään omppu päällysteistä oliivikuolainta. Nyt huomasinkin että kuolain alkoi vedellä viimeisiään ja päätin vaihtaa sen uuteen, kävin kaapistani hakemassa uudet kuolaimet jotka kiinnitin vastapestyihin suitsiin. Palautettuani tavarat paikoilleen hilppasin autolle tuulen runnellessa läheisiä puita, kamala keli mietin ja lähdin kaasuttamaan kohti kotia.
Olipas mukavaa vaihtelua tarinassa tuo erilaisten henkilöiden puolelta kirjoittaminen! Olit osannut kuvata tallipäivää todella hienosti ja tarinassa ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, että sitä yritettiin kiirehtiä loppua kohden. Saat tästä pitkästä tarinasta kaappiinne täydet 20v€! Lisäksi saat kaikkien kolmen haasteen suorittamisesta 20v€